Kaikki, mitä oletamme tietävämme koirien jodista, perustuu tutkimuksiin erlenmeyerpullon jodista (jodidista) ja nappulalla ruokituista koirista. Kuten kaikki muutkin kivennäisaineet (kalsium, fosfori, sinkki, rauta, magnesium, mangaani, kupari), myös keinotekoista, erlenmeyerpulloa keho käsittelee hyvin eri tavalla. Edellä mainittujen mineraalien osalta se johtuu siitä, että ne eivät ole kelatoituneet hiilimolekyyliksi. Tätä keho vihaa. Esim. koirat imevät noin 10 % niille syötetystä sinkistä tai rautaoksidista, joten niiden on sisällytettävä PALJON seoksiinsa (ja AAFCO:n ohjeissa sanotaan siis antaa PALJON, väärin – kun käytät oikeaa ruokaa, niiden ”minimimäärät” ovat liian suuria).
Jodi on eri asia. Sekä erlenmeyerkolvissa oleva jodi että elintarvikeperäinen jodi on itse asiassa jodidia (siittynyt johonkin kaliumiin), koska jodi yksinään tappaisi sinut. Mutta käy ilmi, että erlenmeyerpullon jodidilla on dramaattinen vaikutus kehoon, koska se ei ole sidottu kuituihin mikä hidastaa sen kulkeutumista verenkiertoon.
Siten tutkimuksia koirista, joita ruokittiin joko nappulalla TAI oikealla ruoallakun sitä täydennetään erlenmeyerjodidilla, kehittyy kilpirauhasen ongelmia.
Kuitenkin ”todellisessa” jodiditutkimuksessa, jossa koirille syötettiin huikeat 15 grammaa Ascophyllum 1 kg koirille syötettyä ruokaa kohden (tämä on yli kaksinkertainen Canident-annos, jossa sanotaan, että 35 kg painava koira, joka syö 1 kg päivässä, syö 6-7 g enintään). Kirjoittajat ruokkivat tätä kuukauden ajan ja löysivät ”koirien terveydentila oli hyvä koko tutkimuksen ajan”.
Meidän ei pitäisi olla tästä kovin yllättyneitä. Tiedämme, että japanilaiset ovat onnellisia nielemällä jopa 8-20 kertaa RDA-jodidinsa merilevästä ja kalasta joka päivä ilman ongelmia (ja nuo RDA-arvot eivät perustu erlenmeyerpullojen tietoihin, emme olisi niin typeriä ihmisten ravitsemuksessa… mutta sitten Ronald Mc Donald ei kirjoita ravitsemusoppaitamme suurelta osin). Japanilaiset hyötyvät tästä käytännössä suuresti, koska he ovat planeetan terveimpiä ja pisimpään eläviä ihmisiä.
Rakkaan hampaidenpuhdistustuotteemme, ruskealeväpohjaisen tuotteen viimeisin testi Canident Kesällä (jolloin sen jodipitoisuuden odotetaan olevan korkein) paljastaa, että se sisältää 340 mg/kg eli 0,34 g jodia tuotekiloa kohden (kuivapaino). Tämä tarkoittaa, että korkeimmillaan Canident tarjoaa noin 25 kertaa (ja jopa 50 kertaa kesällä suurimmalla annoksella) koiran RDA:n verran jodidille, AAFCO:n innostuneiden erlenmeyerpullojen tietojen mukaan (ryhmä, jonka useimmat meistä tietävät jättävän huomioimatta lähes jokaisen muun ravitsemuslausunnon…).
Joten vain ilmoittaaksemme asiakkaillemme, edellä mainitun perusteella ja sen tosiasian perusteella, että emme ole koskaan, koskaan kuulleet tuotteidemme kulutuksen aiheuttamista haitoista viimeisen vuosikymmenen aikana, emme pudota suositeltua rehumäärää etiketissämme, ennen kuin tiedämme enemmän.
Kun tiedämme enemmän, haluamme kipeästi tutkia tätä – vaikutusta kilpirauhaseen koirilla, joita ruokitaan päivittäin merilevää. Juttelen tästä ryhmän kanssa. Tässä on ongelma. Sinun on otettava verikokeet ja mitä et saa tehdä (sairauden ulkopuolella eläinlääkärissä), koska se kuuluu ”kokeilun alle”. Paperityö siellä on aivan oikeutetusti valtavaa (huomaa, että kuivaruokaa voidaan testata 6 häkkikoiralla 6 kuukauden ajan, onko mitään julmempaa?!!).
Eli tässä olemme ravintoaineiden kanssa. Se on hankala tapaus ja ihmiset ovat hyvin hämmentyneitä, mutta en aio vältellä keskustelua. Näen joidenkin valmistajien ilmoittavan jodipitoisuutensa uskomattoman alhaiseksi, joten epäilen välttävän keskustelua asiakkaidensa kanssa verkossa. Monissa tapauksissa, mukaan lukien alan johtajan ilmoittamia lukuja tarkastellessani, en ole tietoinen mistään ruskeasta merilevästä, joka puhdistaa hampaat niin vähän jodia, jopa talvella (ellei se ole lähellä vuotavaa ydinvoimalaa… Vitsailen tietysti… tavallaan).
Olen erittäin avoin keskustelulle tästä. Jos sinulla on ideoita, olen kaikki korvat. Haluan vastauksen tähän yhtä paljon kuin kaikki muutkin. Kuten useimmat muutkin keskustelut koirien oikeista tai optimaalisista ravintoaineinkluusioneista, olemme kuitenkin merellä (anteeksi sanaleikki), eksyksissä järjettömän kuivaruoan lähitaistelussa, George-Jetson-tyylisessä hölynpölyssä.
Toistaiseksi katson, mitä tietoa löydän kotieläimistä (siat, kanat, lehmät, kaikki saavat paljon merilevää…). Pidän teidät kaikki ajan tasalla, mitä löydän.
