Rewrite in Finnish language without brand names: Ovatko MUSTAT labradorit ainoa ”TOSI” labradori???

Rewrite in finnish language without brand names: ” No, jos minulla olisi dollari joka kerta, kun kuulin: ”Mustat ovat AINOA oikea labradori” eliittiisimpien kasvattajien joukossa, kehävarrella… (blaa blaa…) Voin sanoa, että oli to tutkimusta, tieteellisesti ja kokemuksellisesti (Yhdysvaltojen perustajakasvattajien keskuudessa), jos tämä oli ollenkaan totta! Melkein 36 vuotta sitten aloin tutkia jalostuslaboratorioita ja ostin kirjoja, joiden katsoin auttavan opettamaan minulle vanhojen jalostajien salaisuudet, jotka alun perin kehittivät AKC:ssä näkemämme lajikkeet. Niin monta kertaa käyn ”vanhoissa kirjoissa” ja WALLAH, vanha viisas kasvattaja PUHUA! Voi kuinka arvostankaan heidän vuosikymmeniä ja elinikäisiä kokemuksiaan ja tietojaan! En tiennytkään, että yksi ostamistani kirjoista, TAVOITTAESSA TÄHTIÄ (”Advanced Labrador Breeding”) oli kirja, jonka näin huutokaupattavan vuosittaisessa Labradorin maailmanerikoisnäyttelyssämme, kun aloitin jalostuksen. (The Labrador Retriever Club of the Potomac) 1 400,00 dollarilla 30 vuotta myöhemmin! Se on harvinainen, sitä ei ole julkaistu uudelleen, mutta me KAIKKI tiedämme rodussa, että tämä on meidän LABRADORIN RAAMATTU!!! Etsin sitä juuri Amazonista ja löysin YHDEN kopion hintaan 119,00 dollaria! Tämä kirja, samoin kuin monet muut, kuten vuonna 1995 julkaistu THE BOOK OF THE LABRADOR RETRIVER, RECHING FOR THE STARS (”Advanced Labrador Breeding”) julkaistiin viimeisen kerran, sen alkuperäinen julkaisupäivä oli (???), ja viimeinen uusintapainos vuonna 2000, jossa rajoitettu 500 kappaletta painettiin 5009 kappaletta, joista omistan 5009 kappaletta! (Voi, aarre kopio!) En myyisi sitä MILLÄÄN summalla, mutta tavalla, joten ei tarjouksia 🙂 Vaikka monet meistä kasvattajista ovat oppineet niin paljon vuosien varrella ja uudenlaisesta tekniikasta on ollut meille suurta apua, se on jalostuksen TYÖ/TAIDE, jota emme voi menettää (ja jos olet uusi, kuuntele vanhoja, kokeneita kasvattajia!) – ja niin monet meistä keräävät NIIN paljon tietoa, kun palaamme vanhoihin kasvattajiin ja muistamme mitä he olivat tekemässä, ja muistamme mitä he olivat tekemässä ja mitä emme tarvitse. ed tai ”kennel blind” noin. Ja tietysti, minun on muistutettava teitä, suuri osa englannin labradorin historiasta on annettu täällä. Britit rakastavat sekä näyttelyitä että työskentelyä kentällä labradoreineen. (Ja kun me tuotamme aidosti ”yleistä” labradoria!) Jopa kuningattarella itsellään oli Labs-kennel, jonka nimi oli ”Sandringham Labradorit”. (Lue tästä Her Majesty’s Labrador Kennelin blogissamme!) Itse asiassa tietyt tuomarit eivät ”pukea” (tai anna nauhaa) millekään muulle värille kuin MUSTA – siellä sanoin sen ääneen. (!!) Monet kuiskaavat sen lähimmille uskotuilleen, mutta eivät myönnä sitä – jottei he menettäisi arvioita, koska 50 % tai enemmän meistä ei tietenkään koskaan ilmestyisi paikalle. Mutta pitääkö tämä teoria vettä vai onko ”vanhojen vaimojen tarina?” Tutustutaan Black Labin alkuperään ja ominaisuuksiin sekä siihen, mitä vanhat, kokeneet, huippukasvattajat – uudet ja vanhat – sanovat! Aloitetaan siitä, mitä Mary Roslin Williamsilla, Labradorin Raamatun ”kuningattarella” on sanottavana ”Tavoittele tähtiä”. (Muista, että hän arvosteli vuosikymmeniä rotua kehitettäessä ja laajensi vaikutusvaltaansa tähän päivään asti!) ”Kun olen käsitellyt erilaisia ​​epätavallisia värejä, joista jotkut pitivät ”kaikkia” vanhojen labradorinkasvattajien mielestä, mutta joitain ei-toivotuina ja todellakin ilmeisen väärinä, sanon hieman tämän päivän tunnetuista väreistä – muistakaa, että standardi sanoo ”muut kokonaiset värit sallittuja.” Mustasta alkaen on vähän sanottavaa, paitsi mitä mustemmat verilinjat ovat taipuvaisempia ruskehtavaan sävyyn turkkia luotaessa, ja myös mitä paksumpi ja oikeampi aluskarva, sitä himmeämpi musta. Todella jet-mustilla, erittäin kiiltävillä mustilla on harvoin paljoa pohjakarvaa, (mutta on kuitenkin sopivaa, jos kasvattaja on sopiva karvan paksuus ja rakenne – Donn). Mutta edes mustaa, jossa on ruskehtava sävy, ei saa koskaan merkitä mustaksi ja ruskeaksi Gorden-setteriksi. …”ruskeat” mustat turkkia heittäessä ovat aivan päinvastaisia ​​ja heidän päänsä, jalkojensa ja häntänsä pysyvät mustina, juuri ne paikat, joissa musta ja ruskea koira on värjätty punaiseksi tai ruskeanruskeaksi… Harmaat tai valkoiset peukalonjäljet ​​mustien kantapäässä osoittavat aina erinomaista turkkia ja erittäin hyvää tyyppiä. Pidän kovasti mustistani olevista ja myös etsin ja toivotan valkoiset juuret mustien päällyslakkieni karvoihin, erityisesti kolmannekseen hännän alaspäin. Lady Howe (Ms. Williamsin mukaan) kirjoitti kirjassaan Our Dogs: ”… mitä tulee pentujen hiirimäiseen tai harmaaseen väriin, tämä tarkoittaa aina tyypillistä labradorin turkkia. Banchory Danilollani oli nuorena harmaat kyljet ja neljäsosa. Parhaimmillaan hännän muut karvan juuret ovat usein valkoisia.” Herra JC Severn kirjoittaa myös ”Kaikilla parhailla tuntemillani labradoreilla (mustilla) on ollut hiirimainen aluskarva ja monilla heistä on runsaasti harmaata pohjakarvan juuressa.” (Mary mainitsi, että hän oli myös samaa mieltä) Myöhemmin jatkamme tätä sarjaa ja puhumme ensimmäisestä ”kultaisesta (keltaisesta)” labradorista, joka tuli esille noin vuonna 1848 ja jonka nimi oli Bernadine. (HAUSKA LABRADORI FAKTA!) Laitan tähän loppuun oman kokemukseni. Donna, täällä. Olen kuullut ”mustat ovat todellisia labradoreja” 36 vuoden ajan. Olen kuullut sen kehässä. Olen kuullut sen näyttelyohjaajilta. Olen kuullut sen tuomarilta (ja kun minua kysyttiin, minua varoitettiin ja sanottiin: ”Älä anna sen mennä ohi, en saa tuomaritehtäviä!) Jep – vannon jumalalle, yksi vaikutusvaltaisimmista tuntemistani kasvattajista sanoi sen minulle. Onko siis puolueellisuutta? JOO!! Onko olemassa keltaisia ​​ja suklaita, jotka voivat mennä varpaisiin varpaisiin mustien kanssa kehässä TÄNÄÄN? JOO! Olen käyttänyt tehtäväni kasvattajana tuoda suklaata erityisesti kilpailukykyiselle tasolle labradoreissa. Olen tehnyt sen. Ja olen ylpeä siitä, että olen laittanut suuret mestaruudet KAIKKIIN väreihin – paitsi mestaruuteen suklaalleni. (Ok, niin kyllä, menestyneimmät laboratorioni SHOWRING:ssä olivat mustat… ok, luovun siitä… mutta se ei ole kovin tieteellistä! – kuule nauruni!) Tässä on vain REALISTINEN teoria – vyöllämme oli enemmän vuosia KEHITTÄESSÄ mustaa laboratoriota – joten ehkä heidän kasvatuksensa oli paljon pidemmällä, kun keltainen ja suklaa saivat debyyttinsä. Mutta olemme käyttäneet VUOKSI VUOKSI tehdäksemme keltaisistamme yhtä kilpailukykyisiä kuin mustistamme, ja olemme pitäneet ne geneettisesti puhtaina, ja kuten aina, ”kaikki tarkoitukseen” sopiva englantilainen labradori. Olen löytänyt ”mousy” -ish turkin pohjavillasta BLACKS THAT CARRY CHOCOLATE (Bc). Mutta mielenkiintoista kyllä, ne mustat, jotka kantavat suklaata, eivät muutu ”valkoisiksi” aivan niin aikaisin – mutta se on MINUN linjojani – minun BLACKS CARRYING YELLOW (By) -väreillä ei ole hörhöistä aluskarvaa, ja ne yleensä muuttuvat valkoisiksi ”hieman” aikaisemmin, mutta ei niin paljon. Ja huomaa, että huomaan tämän vain silloin, kun ne irtoavat tai istuvat kenties tietyssä valossa, jossa näen pienen suklaapohjakarvan Bc:ssä. En näe sitä yhtä paljon mustissa, jotka kantavat keltaista (By). Mutta molemmilla tulee aina olla kunnollinen turkki, kuten kuvataan AKC-rotustandardi labradorinnoutajalle. Haluaisin kiittää monia kasvattajia, jotka ovat tehneet merkittävää työtä suklaan parissa, jotka vaikuttivat minuun suuresti (ja käytin monia heidän siipikarjaansa kylvääkseni ihania linjojani), kuten Cheryl Curtis, Sue Willumsen ja Hyspire-naiset. Teit uskomattomia asioita suklaalle – opetit minulle niin paljon ja inspiroit ja vaikutit verilinjoihini ikuisesti. Minun täytyy myös kiittää Tana Carpenteria Carowby Labradorsista, joka lahjoitti minulle ”Dreamsin” (ja monien muiden) yhden kauneimmista koskaan näkemistäni suklaista, joka oli silloin emä BISS GCH Endless Mt.’s Mack Truckille (”Mackie”), joka palkittiin ”voittajakoira” vuoden 2009 Annual World Labrador -erikoistapahtumassamme! Hän oli Bc (musta kantava suklaa) ja on vaikuttanut suklaamme ja mustiin viivoihimme lähtemättömästi. (”Unelmat”) (”Mackie”, yllä) 36 vuoden jälkeen olen nähnyt tikitystä, roiskeita ja kaikenlaista mielenkiintoista läpi tulevan (varsinkin OMIA verilinjoja rakentaessani keskittyin karsimaan pois kaikki viat). Takki on yksi. Seuraavassa “vintage-sarjassamme” kerromme (GASP!) Englannin Labradorin ensimmäisistä keltaisista labradoreista ja siitä, miten he saivat alkunsa! ”

Source_link